Veskun blogi - henkilökohtaisia näkemyksiä

Hallitusohjelma ja valtiosopimus 63/1992 – Venäjä-pallo Suomen jalassa

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinteen tulevan hallituksen ohjelma on valmis ja jäljellä on vain ministerisalkkujen jako. Hallitusohjelma, jonka kirjauksista on vuotanut julkisuuteen merkittävissä määrin tietoa, on tarkoitus avata ”yleisön nähtäville” huomenna. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu otti hieman ihmetellen esiin hallitusohjelman erään turvallisuuspolitiikkaa koskevan kirjauksen. Ulkoministeri Timo Soini on myös kiinnittänyt huomiota samaan kirjaukseen nähden siinä menneisyyden kaikuja. Mistä on kyse?

Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtiota kohtaan”, sanotaan Rinteen hallituksen ohjelmassa Iltalehden saamien tietojen mukaan.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Pesu toteaa tviitissään kirjauksessa olevan järkeä siinä tapauksessa, että kyseessä on ”Ruotsia ja Norjaa rauhoittava linjaus”.

Ulkoministeri Soini puolestaan ihmettelee blogikirjoituksessaan, että kenelle kyseinen lause on kirjoitettu.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on tehty vuosien ajan määrätietoista työtä, jonka selkeänä piirteenä on ollut länsisuuntautuneisuus. Ruotsin ja Naton kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämisessä on otettu merkittävimpiä myönteisiä kehitysaskeleita menneisyyden varjojen karistamiseksi.

Maamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa varjostaa kuitenkin kansainvälisten sitoumustemme välinen jännitteisyys ja eräänlainen dissonanssi, josta mielellään vaietaan. Tämä on asia, joka pahimman skenaarion mukaan heittää varjon viime vuosien länsisuuntautuneen yhteistyön tavoiteltujen vaikutusten ylle.

Sama dissonanssi rajoittaa myös edellä mainitun Rinteen hallitusohjelman kirjauksen tulkintaa.

Vuonna 1992 Suomi solmi Venäjä federaation kanssa naapuruussopimuksen (valtiosopimus 63/1992), joka on Neuvostoliiton sortumisen myötä merkityksensä menettäneen YYA-sopimuksen korvaaja.

Yleensä naapuruussopimus tulkitaan pelkästään hyväntahtoiseksi ilmaukseksi halusta pitää yllä suhteita, joilla edistetään muun muassa tieteen ja kulttuurin aloilla tapahtuvaa vaihtoa.

Näin ei kuitenkaan ole, kun siirrytään tämän valtiosopimuksen kovaan ytimeen.

Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.”, todetaan naapuruussopimuksen neljännessä artiklassa.

Siitä huolimatta, että Suomi haluaisi tulkita turvallisuuspoliittista asemaansa parhaaksi katsomallaan tavalla, on Venäjällä edelleenkin sana sanottavana vieläpä valtiosopimukseen perustuen.

Venäjän nykyhallinnon pyrkimykset epävakauden luomiseksi Euroopassa, ovat ilmeisiä. Me emme ole suinkaan osattomia näistä vaikutuspyrkimyksistä.

Olisiko vihdoinkin aika sanoutua irti sellaisesta, mikä vakavan paikan tullen konkretisoituu kiristyksen välineeksi ja hämmennyksen aikaansaajaksi läntisten yhteistyökumppaneiden suunnalla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Meinasin kirjoittaa tuosta hallitusohjelman kirjauksesta blogin, mutta hyvä kun ehdit ensin.

Syksyllä 1991 en ollut ainoa, joka ihmetteli, mihin YYA-sopimuksen korvaavaa naapuruussopimusta tarvittiin. Paavo Väyrynen ja muutama muu sitä voimakkaasti ajoivat, vaikka Neuvostoliiton/Venäjän puolella oli hyvin vähän mielenkiintoa tuolle sopimukselle. Ehkä tarkoitus oli luoda Suomen Venäjä-mielisille sisäpoliittinen lyömäase YYA-sopimuksen tapaan.

Aseellisesta hyökkäyksestä pidättäytymisen velvoitteen vielä ymmärrän, mutta mitä voisivat olla nuo hallitusohjelman "vihamieliset tarkoitukset?" Venäjä on nyt saanut näkyvän kädenjälkensä hallitusohjelmaan.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

"Venäjä on nyt saanut näkyvän kädenjälkensä hallitusohjelmaan."

Näin se valitettavasti taitaa olla.

Hieman ihmetytti Ulkopoliittisen instituutin tutkijan pyörittely asiassa, kun aivan hyvin tietää kyseessä olevan valtiosopimuksen.

Soinikaan ei pukahtanut itse ydinasiasta. Tosin, ei mitään uutta suomalaisen auringon alla.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Taustalla on suomalaisten YYA-trauma ja vielä vanhempi venäläinen suhtautuminen. Näistä asioista ei haluta puhua ääneen. Keväällä 1918 saksalaiset marssivat Helsinkiin ja uhkasivat valkokenraalien kanssa Pietaria. Josif Stalin saneli keväällä 1948 YYA-sopimuksen tekstin sellaisella taustaoletuksella, ettei Suomi ollut tarpeeksi vahva hallitsemaan omaa aluettaan, ja että tuota aluetta voitaisiin Suomen omasta tahdosta riippumattakin käyttää Leningradiin hyökkäämiseksi "Saksan ja sen liittolaisten" toimesta.

Ihmettelin itsekin, miksei tuo tutkija sanonut asiaa niin kuin se on.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski Vastaus kommenttiin #3

Jep.

Suomi kallellaan ja sitten, jos pahin tulee eteen, se on turvallaan. Ja ystäviä ei ole mailla halmeillakaan. Suomalaista kansanviisautta.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

Ja VenäjäPersut vaikenee koko suomenkielen kirjolla..

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Mikähän tuossa kirjauksessa olisi väärin? Onko liikkeellä halukkaita jotka haluaisivat meidän toimivan toisin? Siis sellaisia jotka aikovat käyttää meidän aluettamme vihamielisiin toimiin muita valtioita kohtaan?

Tarkoittaako epäilyt länsisuuntautuneiduuden suhteen, että se olisi viemässä meitä nimen omaan toiseen suuntaan kuin tuo ihan mainio kirjaus tarkoittaa?

Ovatko nuo tahot koto- vai ulkomaisia vako peräti molempia? Olisiko syytä paljastaa sellaiset tahot kaiken kansan ihmeteltäväksi? Poliittinen arvio tehdäksemme ja tuomio sen pohjalta antaaksemme?

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Mainittu kirjaus, naapuruussopimuksesta periytyen, on esitetyssä muodossaan "herkistetty" versio, joka hallitusohjelman tasolle nostettuna luo laajemman tulkintavaran nimenomaan Venäjälle.

https://yle.fi/uutiset/3-6169951

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Edelleen: mitä pahaa on siinä, että hallituksemme ohjelmassaan kertoo MYÖS venäläisille ettei meidän aluettamme käytetä vihollisuuksiin muita vastaan?

Yhtä hyvin lausuma kannattaisi lukea myös Washingtonissa ja Lontoossa sekä Brysselissä niin Berlaumont:ssa kuin 1110 Boulevard Leopold III:ssa.

Toisaalta kannattaa lukea mitä siinä lausumassa sanotaan ja mitä siinä ei sanota. Ei kannattane lisäillä siihen omasta päästään sellaista mitä siinä ei ole, kenenkään vaikka "asiantuntijaa" esittäisikin kuten jotkut eri tiedotusvälineiden toimittelijat lausuntoautomaattejaan nimittävät.

Kannattaa myös ottaa huomioon, että lausuma on kirjattu hallitusohjelmaan jota on tarkoitus noudattaa vuosina 2019-2023 eikä vuonna 2012. Makarovin suhteen se on pahasti myöhässä sillä hän lienee jo eläkkeellä. Tuon puheen aikaisesta tehtävästään hän lähti jo 2012 ja on ollut sen jälkeen töissä puolustusministeriössä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset