Veskun blogi - henkilökohtaisia näkemyksiä

"Positiivista" uskonnonvapautta ilman vastuuta

Konservatiivisten kristillisten liikkeiden sisäisessä ja ulospäin suuntautuvassa retoriikassa toistuu varsin usein varhaiskristillisestä perinnöstä juontava käsitys siitä, että liikkeisiin kohdistuva täysin asiallinenkin kritiikki olisi merkki kristinuskon ja erityisesti kristittyjen vainoamisesta, vielä nykyäänkin. Väitetty tila puetaan useimmiten sanoiksi ”uskonnonvapaus on uhattuna”, mitä käsitystä tukevia todisteita haetaan milloin mistäkin. Erityisiksi uhiksi uskonnonvapaudelle nähdään juuri sellaiset maallisen yhteiskunnan kehityskulut, joissa näkyy merkkejä liikkeiden sisällä perinteisesti kaikkein tiukimmin kontrolloitujen oikeuksien edistämisestä. Aasinsillat romahtavat kuitenkin hyvin nopeasti, kun tilannetta tarkastellaan esimerkiksi lainsäädännön ja vakiintuneiden viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta. Uskonnonvapautta voidaan todellisuudessa harjoittaa jopa sellaisilla tavoilla, jotka maallisessa yhteiskunnassa saattaisivat johtaa rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin. Pahimmillaan voidaankin puhua uskonnonvapaudesta vailla minkäänlaista vastuuta.

Keitä ovat nämä kaikkein tiukimmin kontrolloidut ja mitkä ovat ne ihmiselämän osa-alueet, joita eniten pyritään kontrolloimaan?

Tyytyväisyydellä on pantava merkille, että yhteiskunnassamme vaikuttaa yksilöitä, jotka ovat heränneet vaatimaan yhteiskunnalta aktiivisuutta avata keskusteluyhteyksiä ja luoda rakentavia keinoja, joilla voisi puuttua epäkohtiin, joiden keskiössä ovat useimmiten itseään ja suuntaansa etsivät lapset ja nuoret.

Erivapaudet myöntäneellä yhteiskunnalla on velvollisuus pitää huoli siitä, että vapauksista seuraa myös vastuu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Jännä ettei vieläkään voi vastata Susannan teksteihin.
Sari Weckrothille olisi myös asiaa mutta eihän näin voi kertoa juttuja hänellekkään päin.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

Äläpä huoli, en minäkään hänen Twitterissä ole päässyt bannista.
On vissiin niin paljon helpompaa bannata, kun ei tarvitse nähdä omasta näkökannastaan poikkeavaa kommentointia, sitähän saattaisi vaikka kokea jonkinmoisen kääntymisen..

Sitä en edelleenkään ymmärrä mitä nautintoa saa yksityishenkilöiden maalittamisesta julkisesti , veikkaan että itkupotkuraivari iskee jos häntä maalitetaan, tosin poliitikkona, Aa-yhdistyksen pj:nä ja eduskuntavaaliehdokkaana pitää sietää arvostelua, toisin kuin täysin yksityishenkilönä.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Vastauksena eräälle, jonka kommentin jouduin poistamaan: Riittää ihmettelemistä ihan "meidän leveysasteillamme" vaikuttavassa kristillisyydessäkin.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

Uskon ja uskonnonvapauden nimissä tuntuu oleva kaikki tekeminen sallittua, "kyllä Herra armahtaa" meiningillä.

Saattaa uskovaisille tulla yllätyksenä, mutta kyllä maallinen lainsäädäntö koskee heitäkin.
Kun meillä kerran on uskonnonvapaus, niin luulisi raamattuun uskovien antavan myös heidän, jotka siihen eivät usko, elää ilman jatkuvaa raamatulla ja uskolla päähän hakkaamista.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Uhriutuminen on ikiaikainen kristillinen hyve. Jo muinaisten roomalaisten aikana he sen osasivat. Oikeastaan koko kyseinen uskontohan perustuu uhriutumiselle ja uhraamiselle joten ei tietenkään ole kovin erikoista, että sen harjoittajat nykyäänkin haluavat kokea itsensä uhreiksi. Onhan itsensä mukamas uhranneen marttyyrin uskonkruunu aina kirkkaampi kuin tavallisen taatiaisen. Ja mitä enemmän sitä itse kiillottaa, sitä somempi niitä on taivon riemuissa vertailla.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Hyvin pianhan (n. runsaassa 300 vuodessa) nuo asetelmat kääntyivät päälaelleen (l. vainotusta vainoajaksi), kun kristinusko saavutti asemansa ainoana sallittuna uskontona Rooman valtakunnassa.

Muiden uskontojen aika-ajoittain raakalaismainenkin vainoaminen alkoi samalla ja loppu onkin sitten tunnettua ja varsin synkkää historiaa.

Sama meno jatkuu ja juuri nyt on nähtävissä erityisesti ultrakonservatiivien liittoutuminen keskenään ja oikeistopopulististen voimien kanssa sekä retoriikan aggressiivisuus ilkkuvine asenteineen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Itse asiassa suuri osa kristittyjen vainoiksi tulkitsemisestakin on juuri tuota yltiöuhriutumista. Kristittyjähän ei syytetty kristillisyydestään, Jahwensa palvomisesta t.m.s., vaan maanpetokseen verratusta keisarin aseman kieltämisestä (vaikka heidän uskontonsa juurikin käskee antamaan keisarille mikä keisarin on). Innokkaimpia maanpettureiden paljastajia lienevät olleen toiset kristityt, etenkin n.s. pakanakristityt antoivat ilmi juutalaiskristittyjä et vice versa. Naapurit toisiaan etc.

Eihän mitään kristillistä uskontoa ollut olemassakaan vaan vain eräitä juutalaisia lahkolaisia järjestäytyneinä seurakuntiinsa. Kristinusko rakennettiin myöhemmin ja juurikin roomalaisten toimesta käsin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu Vastaus kommenttiin #8

Niin.... Roomalaiset ovat olleet kaikilla mittareilla hyvin suvaitsevaisia mitä tulee uskontoihin, seksuaalisuuteen, erilaisiin kulttuureihin, ihonväriin, etnisyyten tai melkein mihin vaan. Ihmisuhreihin lähinnä puuttuivat että nyt menee vähän yli.

Siinä vaiheessa imperiumi oli jo alkanut luhistua kun Konstantinus Suuri yhdisti sen hetkeksi Valtion Uskonnolla.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Kyllä uskonvapauskin on alisteinen lainsäädännölle.

Ei sen nyt niin mene, että uhrataan keskikesällä ei-toivottuja ihmisiä polttamalla kokkoa tai otetta sydän irti rintakehästä.

Ja jos siinä lainsäädännön noudattamisessa on jotain epäselvää niin sitten valvontaa pitää esimerkiksi kiristää ja keksiä mekanismeja rajoittaa esimerkiksi yksityisiä tuomioistuimia tai muuta haitallista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset