Veskun blogi - henkilökohtaisia näkemyksiä

Duodecim-lehti ja "rapid onset gender dysphoria"-huuhaateoria

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin lehden numeron 20 artikkeli ”Kun sukupuoli on nuorelle ongelma” käsittelee lasten ja nuorten sukupuoli-identiteettiin liittyviä kipukohtia. Äkkiseltään luettuna artikkeli voi vaikuttaa asialliselta kolmen lääketieteen ammattilaisen analyysiltä nuoruusiässä koetuista sukupuoleen liittyvistä ristiriidan tuntemuksista – sukupuolidysforia – ja niiden perusteella tehdyistä lääketieteellisistä johtopäätöksistä. Tarkempi lukeminen paljastaa kuitenkin voimakkaan asenteellisuuden, joka vaikuttaisi pikemminkin heijastavan tarvetta selittää pois nuoren kokemus sukupuoliristiriidasta, kuin tarjota tukea nuorille, jotka sitä todella tarvitsevat. Hämmentävin havainto liittyy artikkelin alussa ja lopussa erityisesti mainittuun ”ilmiöön” nimeltä nuoruusiässä ”äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia” (”rapid onset gender dysphoria”). Termin esiin ottaminen heti artikkelin alussa heittää erikoisen varjon sen ylle, mitä artikkeli käsittelee. Kyseessä on eräänlainen lähtöoletus, jonka juuret löytyvät konservatiivisista piireistä; eriasteista sukupuolidysforiaa kokevien lasten vanhemmat pyrkivät kehittämällään selityksellä torjumaan lastensa tarpeen saada tukea koetulle sukupuoli-identiteetille, koska ”kyse on sosiaalisena ja eräänlaisena joukkohysteriana muun muassa sosiaalisen median välityksellä leviävästä tartunnasta”. 

Teoria nuorten ”äkillisesti puhkeavasta sukupuolidysforiasta” nousi vastikään esille Brownin yliopistossa apulaisprofessorina toimivan Lisa Littmanin aihetta koskevasta tutkimuksesta, joka perustui yksinomaan edellä mainittujen konservatiivisten vanhempien ylläpitämillä kolmella Internet-sivustolla julkaistuihin ja pelkästään vanhempien kokemuksia kartoittaviin kyselyihin. Littman pyrki tutkimuksellaan todistamaan oikeaksi vanhempien jo valmiiksi kehittämän teorian keräämällä vanhempien kokemuksia – ei suinkaan lasten –, mikä koettiin Littmanin oman yliopiston taholta kyseenalaiseksi siinä määrin, että yliopisto otti siihen etäisyyttä sanoutumalla irti tutkimuksesta. Muun muassa Professori Tapio Puolimatka on ottanut Littmanin ”tutkimuksen” tulokset käyttöönsä omassa argumentaatiossaan.

Viime aikoina keskusteluun on noussut myös nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut transsukupuolisen tai muun, sukupuolten väliselle jatkumolle tai sen ulkopuolelle sijoittuvan kokemuksen voimakas yleistyminen, jossa sosiaalisilla tekijöillä saattaa olla voimakas etiologinen rooli (17, 18)”, todetaan Duodecimin lehden artikkelin loppupuolella.

Edellä mainitun toteamuksen osalta viitataan kahteen lähteeseen (lähteet nro 17 ja 18). Toinen näistä on psykoterapeutti Lisa Marchianon julkaisema artikkeli ”Outbreak: on transgender teens and psychic epidemics” (Psychological Perspectives 2017). Artikkeli nimeää täsmällisesti termin ”rapid onset gender dysphoria”.

Toinen läheistä on puolestaan Heather Brunskell-Evansin ja Michele Mooren kirja ”Transgender children and young people. Born in your own body” (Cambridge Scholar Publishing, 2018).

Molemmat näistä lähteistä on toivotettu tervetulleiksi mainituilla vanhempien Internet-sivustoilla. Ilman muuta näin asia on, koska nämä samat transvastaiset vanhemmathan huuhaateorian keksivätkin. 

Eräs kyseisistä transvastaisten vanhempien sivustoista on nimeltään "Transgender TREND Parents questioning the trans narrative", missä se sivulla "Professionals Questioning Medical Transition Of Children" viittaa kyseessä olevaan Lisa Marchianon artikkeliin. Sama sivusto mainostaa myös Heather Brunskell-Evansin ja Michele Mooren kirjaa.

Ks. myös biologi Julia Seranon kirjoitus ”rapid onset gender dysphoria”-käsitteen todellisista taustoista:

Julia Serano, ”Everything You Need to Know About Rapid Onset Gender Dysphoria”. Medium, 22.8.2018

The World Professional Association for Transgender Health-järjestön (WPATH) kannanotto ”radip onset gender dysphoria”-käsitteeseen:

”WPATH POSITION ON “Rapid-Onset Gender Dysphoria (ROGD)””. WPATH, 4.9.2018


Päivitykset 30. ja 31.10:

Linkit Duodecim-lehden artikkelin viitteitä 17 ja 18 käsitteleviin "Transgender TREND Parents questioning the trans narrative"-sivuston kirjoituksiin.

Linkit biologi Julia Seranon kirjoitukseen "rapid onset gender dysphoria"-käsitteen taustoista ja WPATH:in viralliseen kannanottoon "rapid onset gender dysphoria"-käsitteeseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Nuorten tyttöjen transsukupuolisuustutkimukset ovat moninkertaistuneet

Valtaosa alaikäisistä transtutkimuksiin hakeutuneista on tytöiksi syntyneitä. Lähetteiden määrä on kuudessa vuodessa nelinkertaistunut.

Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala-Heino sanoo, että syytä alaikäisten kasvaneeseen transtutkimusten tarpeeseen ei osata sanoa. Sukupuolen pohtiminen ja kyseenalaistaminen ovat nuorille ajankohtainen asia ja tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta on lisääntynyt.

– Ahdistus ja epävarmuus itsestä on yleisesti ottaen kuulunut aina nuorten kehitykseen. Voiko olla, että nyt on sellainen aika, että se on erityisen mahdollista kanavoida sukupuoliahdistukseen.

https://yle.fi/uutiset/3-9418337

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Joo, niinhän tuossa Ylen artikkelissa todetaan.

Mutta tällä kertaa saatiinkin, kas kummaa, viitteitä esitetyistä selitysmalleista, joiden taustalta löytyvät USA:n kristillisen oikeiston "ideapajat".

Aikamoinen moka Duodecimilta.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta on tosiaankin lisääntymässä ja siten myös terveydenhuollossa kuten muuallakin nuorten ja lasten parissa työskenneltäessä on varauduttava vastaamaan muuttuviin tarpeisiin. Murrosikään liittyvä voimakas ryhmäpaine on eräs sukupuoliristiriitaa aiheuttava tekijä etenkin nuorille, joilla on synnynnäisesti epätyypillinen sukupuoli-identiteetti.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Niin, jännä, että Suomessa tämä koskee lähinnä tyttöjä, kun muualla maailmassa tapaukset ovat 50/50.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #8

Ehkäpä jakauma ei muuallakaan ole noin täsmällisen symmetrinen.

Kansainvälisesti nuorten ja lasten sukupuoli-identiteettiä koskeva tutkimus on joka tapauksessa "kasvava alue" ja sen tuottaman tiedon tarkentuessa sukupuoliristiriitakin ymmärretään jo pääsääntöisesti ympäristön aiheuttamaksi häiriötilaksi.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29120922

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

”Nuorisopsykiatrian näkökulmasta on ongelmallista olettaa yksi identiteetin osa-alue - sukupuoli-identiteetti - jo varhaisnuoruudessa niin vakiintuneeksi, että sen vuoksi on perusteltua kajota terveeseen fyysiseen kehitykseen jopa palautumattomin lääketieteellisin interventioin.”

Lausunto on hämmästyttävä: Sukupuoli-identiteetti, olipa se sopusoinnussa kehon kanssa tai ei, on aivan olennainen asia ihmiselle, ja sen vertaaminen esimerkiksi uskontoon on suorastaan epäammattimaista.

Edelleen kirjoituksessa listataan syitä, minkä perusteella hoitoja ei voitaisi aloittaa, koska ne voivat perustua väärään diagnoosiin, mutta ei kunnolla nosteta esiin niitä tilanteita, joissa asiantila on jo pitkään ollut selvä ja esimerkiksi hormoniblokkerihoidoille ei olisi esteitä. Blokkereita ei kuitenkaan mitenkään demonisoitu hoitomuotona, mutta ei myöskään suositeltu niiden käyttöä Suomessa.

Vielä artikkelissa on ongelmallista se, että siinä psykiatrisen ongelmatilan yhteydessä tunnutaan ajateltavan sukupuoli-identiteetin pohdinta tuon tilan aiheuttamaksi eikä, kuten usein asiantila todellisuudessa on, psykiatrinen ongelma sukupuoliristiriidan aiheuttamaksi.

Artikkelissa olisi myös syytä pohtia vakavammin syitä sukupuoliristiriitatuntemusten räjähdysmäiselle kasvulle: Melko varmaa lienee, että se liittyy asian tulemiseen yleisemmin tunnetuksi. Miksi tästä pitää tehdä spekulatiivinen johtopäätös, että kyse olisi sen siirtymisestä murrosikäisten yleiseen identiteettipohdintaan sen sijasta, että kyse olisi siitä, että ihmiset ovat saaneet epämukavuuden tunteelleen sitä vastaavan nimen ja käsitteen?

Muotoilu ” nuoruusiässä melko äkillisesti alkanut transsukupuolisen tai muun, sukupuolten väliselle jatkumolle tai sen ulkopuolelle sijoittuva kokemus” todella on ongelmallinen: Varmasti sellaisiakin on, joiden identiteettimyrskyyn kuulu sukupuolikokemuksen lyhytkestoinen seikkailuvaihe, mutta monesti kokemus on käytännössä ”äkillinen” vain vanhemmille. Toisaalta se, että ”äkillinen” voi olla pysyvä, näkyy mm. siinä, että varsin monilla aikuisena täysin stabiilisti transnaisena tai –miehenä elävillä tuttavillani ristiriitakokemus on ilmaantunut vasta murrosiässä.

Lopussa artikkelissa irrotellaan sitten kaltevalla pinnalla siitä, että muutkin toiveet voisivat nousta yhteiskunnan kustantaman lääketieteellisen hoidon kohteeksi. Tässä palataan taas alussa mainitsemaani eri identiteettien ja tarpeiden virheelliseen rinnastamiseen.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Artikkeli on tosiaankin pysäyttävä. On pakko kysyä, että millä todellisilla mielin sukupuoli-identiteetin tutkimuksia maassamme oikein tehdäänkään?

Ihmettelen myös artikkelin toteamusta: "Laissa [nyk. translaki] vaaditusta hedelmättömyydestä sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytyksenä on tullut kansainvälistä kritiikkiä ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka toisin kuin julkisuudessa usein esitetään, sterilisaatiota ei edellytetä (muuntohormonihoidot tuottavat infertiliteettiä, ja fertiliteetti saattaa palautua, jos hoidon keskeyttää) …"

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Translaissa nimenomaan edellytetään lisääntymiskyvyttömyyttä henkilöltä, joka haluaa korjata itseään koskevan virheellisesti merkityn tiedon väestötietojärjestelmään - mielestäni vaatimus on kohtuuton ja tarpeeton.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Moni asia on tässä kommentissasi väärin.

Siteeraamasi Duodecim-artikkelin kohta ei ole milään tavalla "hämmästyttävä". Se on vahvasti perusteltu lääketieteellinen kanta kyseessä olevaan asiaan: fyysisesti terveeseen ja normaaliin kehoon ei tule kohdistaa radikaaleja lääketieteellisiä interventioita olemattomin perustein, lähtökohtaisesti ei ollenkaan. Tämä on lääketieteen etiikan ja hoitokäytännön keskeinen periaate: tervettä ei hoideta. Siinä ei myöskään verrata sukupuoli-identiteettiä uskontoon eikä esitetä että sukupuoli-identiteetti olisi yksilön kokemuksen kannalta jotain epäolennaista.

"Vielä artikkelissa on ongelmallista se, että siinä psykiatrisen ongelmatilan yhteydessä tunnutaan ajateltavan sukupuoli-identiteetin pohdinta tuon tilan aiheuttamaksi eikä, kuten usein asiantila todellisuudessa on, psykiatrinen ongelma sukupuoliristiriidan aiheuttamaksi."
-----
Artikkelissa ei todellakaan ole tämän teeman osalta kyse mistään mutu-tuntumasta vaan viimeaikaiseen nuorisopsykiatriseen potilastutkimukseen perustuvasta tiedosta. Nämä tutkimukset (artikkelin lähteet 10,14 ja 15) nimenomaan osoittavat, että sukupuolikokemuksen ongelmia esiintyy - vastoin transpropagandan antamaa kuvaa - yksilöillä, joilla on laaja-alaisia ja vakavia psykiatrisia ongelmia, jotka eivät ole redusoitavissa sukupuoli-identiteettiä koskevien haasteiden seurannaisilmiöiksi. Vai miten sinä selität esimerkiksi sen, että autismikirjon häiriöstä kärsivien nuorten osuus tässä joukossa on jopa 20-kertainen perusväestöön verrattuna?

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olen samaa mieltä kanssasi! Ei terveitä teinejä (alaikäisiä) saa sairastuttaa radikaaleilla hoidoilla - esimerkiksi hormonihoidoilla tai leikkauksilla. On selvää että koko iän kestävillä kovilla hormonihoidoilla aiheutetaan sairauksia ja ihmisen elämä jopa lyhenee "hoitojen" johdosta. Tällaisia hoitoja saa tehdä vain täysi-ikäisille ihmisille. Piste!

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #10

Tarpeettomia hoitoja on syytäkin välttää, mutta "- Tietyissä tilanteissa on kansainvälisten suositusten mukaan perusteltua aloittaa hormonaalisia hoitoja transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin perusteella jo nuoruusiän kehityksen aikana."

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #11

Niin, nämä kansainväliset transmyönteiset suositukset ovat voimakkaan lobbauksen seurausta, kuten uskon sinun varsin hyvin tietävän. Niitä on vahvasti viety eteenpäin radikaalin vähemmmistöpoliikan keinoin ja varjolla, ei objektiivisin lääketieteellisin perustein.

Kyseessä on ylipäätään artikkelin kirjoittajien toteamus koskien kansainvälisen kentän tilaa; näin todella jossain päin maailmaa on (ehhäpä vähiten merkityksekäs lause koko artikkelissa). Tai, ainakaan oman tulkintani mukaan artikkelin kirjoittajat eivät toivo näiden "suositusten" omaksumista suomalaiseen hoitokäytäntöön johtuen siitä tosiasiasta, ettei transsukupuolisuuden etiologiaa tunneta juuri lainkaan. Näiden kansainvälisten suositusten taustalla on transpropagandaan kiinniliimattu oletus tilan geneettis-biologisesta määräytymisesta ts. synnynnäisyydestä (ks. sukupuolittuneiden aivojen teoriat, joita esim. Solonen täällä usarissa voimakkaasti propagoi). Siis, tämähän on - synnynnäisyys - se ainoa mahdollinen peruste, jonka nojalla jopa pienten lasten (!) voidaan väittää naama vakavana olevan "translapsia". Tähän synnynnäisyys-harhaoppiin on maamme ylin kasvatus-ja opetuspoliittinen tahokin valitettavasti lähtenyt mukaan; sekin voimakkaan vähemmistöpolitiikka edellä tehdyn lobbauksen seurausta.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #13

Transsukupuolisuudesta todella todetaan, että sen etiologia on vielä epäselvä. Se ei tarkoita samaa kuin että se ei olisi todellinen asia. Sen pysyvyys tietyn iän jälkeen on myös todettu korkeaksi. Sitä on myös menestyksekkäästi hoidettu, kun hoito ja hoidettava kohtaavat oikeassa kulmassa. Nuorten hoidoistakin on hyviä kokemuksia, vaikka toki alue ei ole täysin ongelmaton.

Vaikka edelleen etiologia on epäselvä, biologisella taustalla on huomattavasti vahvempaa näyttöä kuin esimerkiksi oppimiseen perustuvilla selityksillä. Kansainvälisten suositusten väittäminen transpropagandan biasoimiksi on aika kova veto, johon kaipaisin Virkkulalta myös kovaa näyttöä. Myös sen kiistäminen, että ei olisi translapsia, on uskomaton väite - suurella osalla transsukupuolisista sukupuolikokemus on ollut yksi ja sama niin kauan, kun he moista muistavat miettineensä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #14

Minun väitteeni uskomaton? Solonen hyvä, sinä itse esität, että pitkälle aikuisikään varttuneiden transsukupuolisten "lapsuusmuistelot" olisivat näyttöä synnynnäisyyden puolesta!

Kansainvälisten hoitosuositusten takana oleva WPATH (World Professional Association for Transgender Health) on tunnetusti sekä historialtaan että agendaltaan korostetun transmyönteinen järjestö. Nuo WPATH:in julkaisemat kansainväliset hoitosuositukset, jotka jokainen voi tsekata suomennettunakin (https://www.wpath.org/media/cms/Documents/SOC%20v7...) on jonkinsortin julistusluontoinen kirjallisuuskatsaus aiheeseen. Lähteistä löytyy esim. reilu parikymmentä viittausta järjestön omaan julkaisuun. Jokainen päättäköön tuohon tekeleeseen perehdyttyään itse, mitä järjestöstä ajattelee.

Tässä vertailun ja tasoeron ymmärtämisen helpottamiseksi linkki, vaikkapa, nivelreuman käypähoito -suosituksiin: http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/hoi/hoi21010.pdf.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #19

"sinä itse esität, että pitkälle aikuisikään varttuneiden transsukupuolisten "lapsuusmuistelot" olisivat näyttöä synnynnäisyyden puolesta!"

Virkkula nyt vähän muuntelee sanottua: Argumenttini liittyi translapsiin, ei näytöksi synnynnäisyydestä. En myöskään väittänyt, että heitä sen perusteella olisi tuolloin pitänyt kutsua translapsiksi - ainoastaan vain, että he sellaisiksi jälkeenpäin katsottuna ovat kiistatta osoittautuneet. Virkkulan vähättelevä suhtautuminen aikuisiksi kasvaneiden tranihmisten kuvauksista lapsuuden muistoihin on kovin omituinen eikä anna kovin neutraalia kuvaa hänen suhtautumisesta asianmukaisten hoitojen järjestämiseen.

"WPATH (...) on tunnetusti sekä historialtaan että agendaltaan korostetun transmyönteinen järjestö....Lähteistä löytyy esim. reilu parikymmentä viittausta järjestön omaan julkaisuun."

Erikoista olisi, että transhoitoihin erikoistunut järjestö olisi transvastainen - senllaisiakin yksittäisiä lääkäreitä toki löytyy eri maiden fundamentalistiosastosta. Onko Virkkulan mielestä sypähoitoihin erikoistuvan järjestön suhtauduttava syöpäpotilaisiin epämyönteisesti? Se, että siteeraa omia tutkimuksiaan yhteenvetomaisessa julkaisussa, ei liene kauhean moitittavaa tai epäilyttävää - taisipa Virkkulakin nostaa kommentissaan yhden blogin aiheena olleen artikkelin kirjoittajan itsensä kirjoittaman lähteen, johon oli viitattu.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #23

Tarkoituksenani ei ole vähätellä transihmisten lapsuuden muistoja, vähättelen kaikkien varttuneiden ihmisten muistoja koskien heidän lapsuusaikaista sukupuoli-identiteettiään samalla mitalla.

En sanonut tietenkään, että pitäisi olla transvastainen. On kuitenkin totta, että järjestö on transmyönteinen ts. ei-objektiivinen.

Lähteet eivät ole suinkaan ongelmista pahin. Tuon tekeleen taso on yksinkertaisesti niin kelvoton.

Esimerkki. Kuinka tekeleessä käsitellään hormonihoitoihin liittyviä terveydellisiä riskejä?

Kaksi päälähdettä, kirjallisuuskatsauksia vuodelta 2009. Joista toinen on WPATH:n oma julkaisu. Tekstissä riskeistä on kirjoitettu muutaman hassun kappaleen verran. Liitteessä B noihin kahteen kirjallisuuskatsaukseen perustuen riskit vedetään yhteen neljässä ja puolessa sivussa.

Aika paksua esitellä tätä tekelettä jonakin auktoriteettina. Oikeissa hommissa mennään eri tasolla.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #30

Sillä, että "yleisesti" kyseenalaistetaan lapsuusmuistot sukupuoli-identiteetistä, vähätellään faktisesti transihmisten muistoja omistaan: Ne varmasti ovat olleet heille muita ihmisiä merkityksellisempiä ja siksi mieleenpainuvampiakin. Niiden tueksi monilla on vanhempien tai sisarten muistoja asiasta. Varmasti joillakin muisti tekee tepposia, mutta ei niin säännönmukaisesti, että koko ilmiötä ei olisi olemassakaan.

Transmyönteinen ei tarkoittane yleisessä kielessä vääristynyttä katsantokantaa - Virkkulan kielenkäytössä se siltä vaikuttaa. WPATH:n transmyönteisyys näkyy lähinnä siinä, että se nostaa esiin hoidollisia ja lainsäädännöllisiä epäkohtia ympäri maailmaa – kuten juuri hiljan USA:ssa. Se myös luonnollisesti ajaa sitä, että hoitoa tarvitsevat sitä myös saisivat. Vertailukohtana voitaisiin kuvitella tilanne, jossa kansainvälinen ortopediliitto ajaisi asiallisia raajojen hoitoja yksioikoisen amputoinnin sijasta tai vaikkapa gynekologien kampanja kehitysmaiden lisääntymis- ja seksuaaliterveyden puolesta. Tällä hetkellä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen tämän alueen lääkäri Aino Mattila on WPATHin jäsen. Hän on viime vuosina tehnyt hartiavoimin töitä uuden tautiluokituksen ICD-11:n kanssa, jotta siellä olisi tieteellisten tulosten kanssa sopusoinnussa oleva ja hoitojen suunnittelun kannalta mielekäs määritelmä sukupuoliristiriidalle.

WPATH-dokumentin formaatti ei varmaankaan ole sama kuin Suomen käypähoitosuositusten. Tuossa suosituksessa otetaan mm. kantaa kansainvälisiin eroihin, joista monet liittyvät eri maiden lainsäädäntöön. Hoitojen sivuvaikutukset listataan ja niiden huomioon ottoa hoidoissa korostetaan pitkin matkaa. Mainitut lähteenä olevat kirjallisuuskatsaukset sisältävät lisää tietoa asiasta. Mainittu WPATH:n oma lähde on tavallaan esiaste tälle julkaisulle, jossa luonnollisesti on kunnon kirjallisuuskatsauksen tapaan laaja lähdeluettelo. Koko ohje on ilmeisesti laadittu vuonna 2011, kauhean paljon uudempaa tietoa siinä ei voi olla. Virkkulalla varmasti on parempaa tietoa siitä, mitä olennaista siinä on jäänyt mainitsematta. Niin ikään Virkkula voisi viitata siihen oikeaa hommaa edustavaan lähteeseen, joka tämän tekeleen suositukset kumoaa.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #13

"Tähän synnynnäisyys-harhaoppiin on maamme ylin kasvatus-ja opetuspoliittinen tahokin valitettavasti lähtenyt mukaan; sekin voimakkaan vähemmistöpolitiikka edellä tehdyn lobbauksen seurausta."

On ihan psykiatrian peruskauraa, että lapselle on jo parivuotiaana kehittynyt käsitys sukupuolestaan. Useimmat transsukupuolisetkin ilmaisevat ristiriidan oletettuun sukupuoleen jo tuolloin. Joten transsukupuolisuus ei voi olla seurausta ainakaan somekeskustelusta, ellei sitten oleteta äidin somettamisen siirtyvän verenkierron kautta sikiölle.

Jo vuosikymmeniä sitten todettiin, että hoitotuloksissa ei ole eroa näiden silloin primääreiksi kutsuttujen ja sekundääristen myöhemmin ristiriidan vaikeaksi kokeneiden välillä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #15

"Useimmat transsukupuolisetkin ilmaisevat ristiriidan oletettuun sukupuoleen jo tuolloin."
-----
Täyttä potaskaa. Ja mitenköhän nämä kaksivuotiaat ilmaisevat tämän "ristiriidan oletettuun sukupuoleen"? Tai "käsityksensä omasta sukupuolestaan"? Kaksivuotiaalla lapsella on about 10-20 tunnistettavan sanan sanavarasto, josta lapsi kykenee tuottamaan muutaman sanan kokonaisuuksia ja joita usein kyetään ymmärtämään ainoastaan perhepiirin sisällä.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #20

Kaksivuotiaiden vanhemmat tapaavat kertoa muille ihmisille, kuinka heidän lapsensa ovat kovasti omistautuneita tyttöjen tai poikien juttuihin. Vaikka edes puolet näistä olisi totta, jonkinlaista orientaatiota tapahtuu, joko sisäsyntyisesti tai ulkoa ohjaten. Sukupuoli-identiteetin epätyypillisyys voi ilmetä varsin varhain niin, että lapsen kiinnostus ei suuntaudukaan syntymässä määritellyn sukupuolen kannalta oletettuun suuntaan. Lapsi ei tähän tarvitse kovinkaan ihmeellisiä retorisia taitoja.

Tuossa varhaisessa vaiheessa ei tietenkään voi mitenkään ennustaa varmaksi, että kyse on transsukupuolisuudesta. Siksi translapsi on ongelmallinen käsite ja toimii vasta silloin, kun lapsi on selkeästi ja johdonmukaisesti ilmaissut identiteettiään pitkän aikaa tai silloin, kun asiaa voidaan tarkastella jälkikäteen.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #24

Ajatteletko periaatetasolla niin, että jos poikalapsen havaitaan leikkivän nukella ts. lapsi osoittaa kiinnostusta nukkeen (joka sattuu olemaan hänen ympäristössään täysin hänestä itsestään riippumattomista syistä) on saatu jonkinasteinen vihje epätyypillisestä sukupuoli-identiteetistä?

"Siksi translapsi on ongelmallinen käsite ja toimii vasta silloin, kun lapsi on selkeästi ja johdonmukaisesti ilmaissut identiteettiään pitkän aikaa tai silloin, kun asiaa voidaan tarkastella jälkikäteen."
-----
Tämä on sinulta suuri myönnytys. "Translapsi" on, todellakin, ongelmallinen käsite. Sanotko tässä nyt, että translapsi on ongelmallinen käsite siihen asti kunnes toteamme lapsen translapseksi?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #28

Virkkulalla on ilmeinen tarve laittaa sanoja suuhuni: Sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaiseva lapsi voi sitä ilmaista jo varsin varhain kuvaamallani tavalla, mutta se ei, kuten edellisessä viestissä totesin, välttämättä erotu muista lasten vaihtelevista orientaatioista kuin vasta jälkikäteen tarkasteltuna.

Translapsitematiikassa en ole antanut mitään myönnytystä, koska en ole liputtanut varhaislapsuudessa tehtävien määrittelyjen puolesta. Sitä mieltä kyllä olen, että epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevan lapsen on sitä saatava tehdä vapaasti ja estelemättä, mikä voi tarkoittaa melkoisia sosiaalisia järjestelyjä tässä suvaitsemattomassa maailmassamme. Vanhempien ei ole syytä painostaa häntä mihinkään suuntaan, mutta jos hän johdonmukaisesti ilmaisee identiteettiään ja sen mukaisia erityistoiveita, on ne otettava vakavasti. Osalla translapsia (siitä tässä jo relevantti käsite..) tämä vaihe voi olla jo ennen murrosikää ja toimenpiteinä voi olla esimerkiksi puhuttelunimen muutos identiteetin mukaiseksi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #13

Heteroseksuaalisuudenkaan etiologiaa ei tunneta tarkasti, mutta kovinkaan moni lääketieteen asiantuntija ei tämänkään ilmiön olemassaoloa tai sen yleisyyttä kiistä. Sukupuolen varioituvuuden tunnistamisessa on kyse samanlaisesta kokemusperäisestä empiriasta...

Duodecim-lehden artikkelissa ei lapsilla ja nuorilla tavattavaa (empiria) sukupuolen epätyypillisyyttä kyseenalaisteta sinänsä ja artikkelissa myös todetaan tosiasiana se, etteivät läheskään kaikki transihmiset tarvitse terveydenhoidon palveluita tilaansa.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner Vastaus kommenttiin #13

Ongelmana on että "hoidoilla" heikennetään ihmisen fyysistä terveyttä ja hyvin usein myös psyykkistä sillä myös moni katuu jossain vaiheessa peruuttamattomia hoitoja. Miksi ihminen ei vain elä miehenä tai naisena välittämättä mitä jalkovälissä on? Jos mies kokee olevansa nainen, miksi ihmeessä hänen täytyy ottaa rankkoja hormonihoitoja - Eikö vain voi ruveta elämään naisen elämää ja pukeutua naiseksi? Mikäli ihmisen geneettinen sukupuoli on eri kuin jalkoväli kannatan toki leikkausta - mutta näin on hyvin harvoissa tapauksissa.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #25

Hillnerillä varmaan on faktaa väitteittensä tueksi, että hoidot Suomessa heikentävät psyykkistä terveyttä ja että täällä on korkea katumisprosentti. Ymmärtääkseni hoitoihin tyytyväisten osuus on meillä korkeampi kuin syöpähoitojen kohdalla. Tutkimusten mukaan merkittävällä osalla transihmisistä myös elämänlaatu paranee kehodysforian helpottaessa. Myös itsemurhariski alenee.

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo12111

Kaikilla ei tietenkään mene yhtä hyvin: Epäonnistunut leikkaustulos ja ylisuuret odotukset sen tai sosiaalisen muutoksen suhteen tuottavat pettymyksiä.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Sukupuoliristiriita ei ole sairaus vaan lääketieteellinen tila, jolle on olemassa hoito, jonka tarve harkitaan tapauskohtaisesti. Hoitamatta jättäminen voi olla kohtalokasta, itsemurhariski hoidotta jääneiden kohdalla on karmean korkea. Hoitojen sivuvaikutukset on toki arvioitava, mutta koko potilasryhmän hoitamatta jättäminen kuulostaa kovin omituiselta. Hollannissa nuorille annetaan tietyin tiukoin ehdoin hormoniblokkerihoitoja eikä artikkelikaan niiden sivuvaikutuksilla pelotellut.

”Siinä ei myöskään verrata sukupuoli-identiteettiä uskontoon…”

Ote artikkelista:
” Nuoruusikäinen työstää identiteettikehitystään identiteettikokeilujen kautta. Kokeiluja voi olla monenlaisia, ja osa jää lyhytaikaisiksi. … Kokeiluja voi olla monenlaisia, ja osa jää lyhytaikaisiksi. Identiteettien työstäminen ja etsiminen on normatiivista ja suotuisaa. Identiteetissä on lukuisia osa-alueita, esimerkiksi etninen, uskonnollinen, seksuaalinen ja sukupuoli-identiteetti, arvot ja tavoitteet.”

Tämä kaikki on totta, mutta tällä tavoin esitettynä rinnastaa sukupuoli-identiteetin muihin asioihin.

Lähteessä 14 yksi blogin aiheena olevan artikkelin kirjoittaja pohtii juuri samaa kuin minä: Onko tyttöjen yliedustus seurausta ”muodista” vai siitä, että nykyään on helpompaa tulla esiin omana itsenään. Vastausta ei tietäne kukaan, mutta arvelen sen johtuvan ainakin osaltaan jälkimmäisestä.

Lähteessä 14 mainittiin myös se, että yksinäisyys ja sukupuolen kyseenalaistaminen korreloivat muita muuttujia voimakkaammin. Tällaisesta tilastollisesta analyysista ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että yksinäisyys aiheuttaisi transsukupuolisuutta – transsukupuolisuus ja sen aiheuttama omasta viiteryhmästä poikkeava persoonallisuus ja käytös sitä kyllä aiheuttavat.

Autismin yliedustus sukupuolen epätyypillisen kokemisen kohdalla on jo kauan tunnettu asia. Itsekin tunnen lukuisia aikuisia autismikirjoon kuuluvia transsukupuolisia. Voin vakuuttaa, että heidän sukupuoli-identiteettinsä on vakaasti se, minkä he ovat jo nuorena kokeneet. Autismi ei siis kuulu lähtökohtaisesti asioihin, jotka automaattisesti pois sulkisivat ”oikean” transsukupuolisuuden.

Kukaan ei ole kiistänyt sitä, että psyykkiset ongelmat voisivat aiheuttaa sukupuoliristiriitaa muistuttavia tiloja. Transtutkimusyksiköiden olennainen tehtävä onkin erotusdiagnostiikalla pois sulkea nämä tapaukset hoitoon pääsevien joukosta. Tämä ei varmasti ole helppoa. Lisäongelmia vain syntyy, jos kaikki psyykkisistä ongelmista kärsivät karsitaan pois hoidoista – silloinkin, kun hoidot olisivat ratkaisu noihin ongelmiin. Sen kyllä toisaalta ymmärrän, että hoitoon tulevien psyykkinen kestokyky testataan siksi, että hoidoissa hormoniannostelusta johtuvat mielialan muutokset voivat olla suuri rasite psyykelle.

Käyttäjän AnssiPajala kuva
Anssi Pajala Vastaus kommenttiin #12

"Sukupuoliristiriita ei ole sairaus vaan lääketieteellinen tila, jolle on olemassa hoito, jonka tarve harkitaan tapauskohtaisesti. Hoitamatta jättäminen voi olla kohtalokasta, itsemurhariski hoidotta jääneiden kohdalla on karmean korkea."

Tässäkin esitettyjen kommenttien perusteella löytyy melkoisesti ihmisiä, joiden mielestä sukupuoliristiriidasta kärsivien nuorten pitäisi mitä ilmeisimmin ennemmin tappaa itsensä kuin saada tarvitsemaansa hoitoa. Kyse on siis silkasta asennevammaisten urpojen ahdasmielisestä vihasta, jolta ei haluta säästää edes nuorisoa. On harmi, että Duodecim-lehden kaltainen arvovaltainen julkaisu sallii tehdä itsestään hengenvaarallisen vihapuheen foorumin.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #12

"mutta tällä tavoin esitettynä rinnastaa sukupuoli-identiteetin muihin asioihin."
-----
Niin, rinnastaa samalla tavalla kuin paahteisuus rinnastetaan muihin sampanjan makua arvosteltaessa luetteloituihin makuvivahteisiin. Miten kirjoittajien olisi asia oikein pitänyt esittää, jos tarjoituksena on kirjoittaa yksi lause identiteetin osa-alueista?

Näiden transtutkimuksiin hakeutuneiden keskenkasvuisten nuorten yksilöiden erotusdiagnostiikkaan liittyy valtavia rajanveto-ongelmia. Kuten artikkeli nostaa esiin, puhumme monista limittäisistä psykiatrisista tiloista. Näiden toteamiselle ja toisistaan erottamiselle ei ole olemassa mitään senkaltaisia kokeita/tutkimuksia kuin esim. suolistosairauksien kohdalla on. Artikkeli pyrkii juurikin alleviivaamaan sitä, kuinka keskeinen ongelma tämä on, varsinkin kun puhutaan nuorista, joiden ymmärrys, persoonallisuus, itsetuntemus ja -suhde on vielä kehittymässä.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #18

Ihmisessä on eritasoisia mentaalisia ominaisuuksia. Toiset ovat hyvin syvällä ihmisen kokonaisuudessa ja ilmeisesti yhteydessä kehon monimutkaisiin säätelyjärjestelmiin. Tällainen on esimerkiksi perusmentaliteetti, joka harvoin muuttuu mihinkään oppimisen mukana – toki tästä on poikkeuksia esimerkiksi traumaattisten kokemusten, dementian tai aivovaurion kohdalla. Ei siis ole mielekästä rinnastaa samantasoisina asioina esimerkiksi sitä, että ihminen on perusluonteeltaan utelias kokeilija siihen, että hän kääntyy hindulaisuuteen. Samalla tavoin on epämielekästä rinnastaa perustavanlaatuista sukupuoli-identiteettiä uskontoon tai vaikkapa poliittiseen mielipiteeseen.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että näiden asioiden erottelu ei ole helppoa: Onko kyse todellisesta sukupuoliristiriidasta vai yleisestä oman itsen etsiskelystä? Tässä asiassa voi vain toivoa, että erotusdiagnostiikassa edistytään. Artikkeli tuntuu kuitenkin vähättelevän sitä asiaa, että hoitamisen vaikeuden alle voivat jäädä myös ne oikeat tapaukset hoitamatta:

”On voitava keskustella siitä, ettei kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaisin toimintamalli ole sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arvioinnin käynnistäminen,..”

Tässä piilee suuri vaara siinä, että tämän karsinnan tekee joku asiantuntematon psykiatri jossain muualla kuin transtutkimusyksikössä: Jo nykyään tapahtuu runsaasti virheellisiä hoitoonohjauksia, jotka ovat vaikeuttaneet transihmisten pääsyä transtutkimuksiin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Enkelinapanöyhtä kuutamosonaatti viisitoistavuotias sudenpentujen käsikirja hanhimetsällä juotuna kipulääke ja lapsen yökyläreissu.

Kontribuoin juuri genderhihhuleiden keskusteluun yhtä paljon kuin paraskaan sukupuolentutkija.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tosimiehen tosi miehenpuhetta. Ei tietoakaan dysforiasta jollei sitten suhteessa indulgenssiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset