Veskun blogi - henkilökohtaisia näkemyksiä

Elinvoimaltaan heikot kunnat joutuvat koville sote- ja maakuntauudistuksessa

Sote- ja maakuntauudistus tuo mukanaan historiallisen mullistuksen suomalaisessa julkishallinnossa. Valtio ja kunnat saavat seurakseen merkittävää osaa julkista valtaa käyttävän väliportaan hallinnollisen kerroksen eli maakunnat. Kuntien lakisääteisistä tehtävistä leikkautuu sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus, joka siirtyy maakuntien harteille. Samalla kuntaveroprosentteihin iskee mekaaninen 12,5 %:n leikkuri, joka tulee kaventamaan kuntien taloudellista liikkumavaraa huomattavasti. Kuntatalouksien näkökulmasta katsottuna kaikkein merkittävimmiksi lakisääteisiksi kunnallisiksi palveluiksi jäävät sivistyspalvelut ja tekninen toimi.

Sote-palvelunsa tehokkaasti hoitaneita kuntia verotukseen kohdistuvat uudistukset rankaisevat. Tilanne on hieman erilainen tehottoman soten kunnassa. Yhteistä on silti taloudellisen pelivaran kapeneminen sekä se, että kuntien velat jäävät sellaisinaan edelleenkin kuntien harteille hoidettaviksi. Unohtaa ei sovi myöskään mahdollisesti tyhjilleen jäävien sote-kiinteistöjen aiheuttamia kustannuksia.

Kunnat, joissa on tehty tai tulee tehtäväksi mittavia velalla rahoitettuja investointeja, saavat uudistuksessa niskaansa jääkylmää vettä. Miten selviytyä veloista ja tietysti palveluista, joita ei niitäkään voi loputtomasti tehostaa ilman merkittävää palvelujen saatavuuden ja laadun heikentymistä?  Tämä kysymys on relevantti erityisesti pienissä kunnissa, joissa mittakaavaetujen tie tyssää heti alkumetreille.

Mistä siis lisää tuloja, mikäli aikomuksena on selvitä kaikesta? Helpoin tie kuntapäättäjien näkökulmasta on kunnan verotuksen kiristäminen: erityisesti kiinteistövero ja lyhyen siirtymäkauden jälkeen myös leikatuksi uudistuksessa tullut kunnallisveroprosentti.  

Harvempi veroja maksava kuntalainen tästä kuitenkaan kiittää.

On varsin todennäköistä, että verotuksen kiristyminen pienemmissä ja velkaantuneissa kunnissa kiihdyttää muuttoliikettä maakunnallisiin keskittymiin ja suurempiin kaupunkeihin. Edessä olisi siis muuttotappioiden lisääntyminen pienemmissä suurten keskittymien reuna-alueiden kunnissa.

Sote- ja maakuntauudistus voi tuoda mukanaan uuden aallon kuntaliitosten saralla, mikä olisi sinänsä terve tuulahdus varsinkin elinvoimaltaan heikommissa kunnissa. Kuntaliitokset herättävät kuitenkin äärimmäisen voimakkaita tunneperäisiä reaktioita niin poliitikoissa kuin kuntalaisissakin,  jotka haluavat säilyttää kunnan itsenäisyyden mihin hintaan hyvänsä. Realiteetit voivat sotkeutua ideologisten intohimojen alle, mikä ei ole asioiden kokonaisvaltaisen tarkastelun kannalta tervettä.

Sote- ja maakuntauudistuksen läpimenon suhteen panokset ovat kovat. Varaa poliittisen uskottavuuden ja uudistukseen asetettujen taloudellisten toiveiden menettämiseen ei paljon ole. Uudistuksen kaatuminen ei ole sitä ajavalle hallitukselle millään muotoa mieluinen optio, joka tietäisi poliittista kasvojen menettämistä ennen näkemättömällä tavalla.

Kaikki on tietysti mahdollista – uudistuksen kaatuminenkin – mutta kuntien varautumattomuus siihen, mitä edessä todennäköisesti on, olisi pahimmillaan kohtalokasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Eiköhän elinvoimaltaan heikot kunnat joudu koville ilman sote- ja maakuntauudistustakin? Itse olen ajatellut, että parhaimmassa tapauksessa uudistukset mahdollistaisivat Espanjan ja Portugalin kanssa kilpailevien "eläkeläiskuntien" muodostumisen. Nykysäännöillähän muutama erikoissairaanhoitoa tarvitseva voi ajaa koko pikku kunnan konkkaan. Eli eläkeläisten houkuttelu on nyt kuin virtsaaminen housuihinsa pakkasessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset