Veskun blogi - henkilökohtaisia näkemyksiä

Sukupuolitietoinen kasvatus ja opetus määrätietoisten valintojen tulosta

Sukupuolitietoinen eli sukupuolisensitiivinen kasvatus ja opetus eivät ole suinkaan mikään uusi asia sen kummemmin opettajankoulutuksessa ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa kuin politiikassakaan. Sen nosti kuitenkin hyvin kielteisellä tavalla esiin nyt vuorostaan lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, joka on Aito avioliitto -yhdistyksen palkitsema ”valtakunnanlastenpsykiatri”. Sinkkosen myötä julkisuuteen nousivat tukevine kantoineen muun muassa kaksi Keskustan konkaripoliitikkoa ja OAJ:n puheenjohtaja.  

Sukupuolitietoisuuden vastaiset myrskyrintamat ovat tulleet ja menneet. Kaikkein pahimpia kolhuja on joutunut ottamaan vastaan Opetushallitus (OPH) Tasa-arvotyö on taitolaji-oppaansa myötä, missä eräs johtava ajatus on sukupuolitietoisuus.

Sukupuolen moninaisuuden hyväksyminen on osa sukupuolitietoista lähestymistapaa.

Jatkuvat aaltorintamina tulevat kohut sukupuolitietoisuuden ympärillä ovat saaneet asiat vaikuttamaan siltä, että sukupuolitietoisuus olisi jotakin, minkä OPH on ”temmannut tuulesta”. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan sen perusteella, mitä muun muassa valtakunnan politiikassa on aikanaan sovittu.

Vuosien 2008-2011 aikana toteutettiin opetusministeriön rahoittama Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa (TASUKO)-hanke. Hanke oli Keskustan Matti Vanhasen II hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2008-2011 eräs kärkihanke.

TASUKO-hankkeesta kertovalle Helsingin yliopiston wiki-sivulle pääsee tästä (kannattaa lukea!).

Vanhasen hallituksen ohjelmassa (sivu 61) todettiin seuraavaa:

Tasa­arvotietoisuutta lisätään peruskouluissa ja opettajankoulutukseen ja lastentarhanopettajien koulutukseen sisällytetään sukupuolitietoista opetusta.

Vanhasen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa (sivu 21) puolestaan todetaan hallitusohjelmaa mukaillen:

Opettajankoulutuslaitoksilla opettajaksi opiskelevien opintoihin sisällytetään sukupuolitietoista opetusta. Kyseistä opetusta sisällytetään muun muassa aineen-, luokan-, lastentarhan- ja erityisopettajien opintoihin.

Edellä mainitulla Helsingin yliopiston wiki-sivulla todetaan, että sukupuolitietoista opetusta on tarjottu Lapin yliopiston (kasvatustieteellisessä tiedekunnassa) yli 20 vuoden ajan, mikä on varsin pitkä aika. On selvää, että sukupuolitietoisuudella on historiansa suomalaisessa akateemisessa miljöössä, missä Lapin yliopistolla on merkittävä edelläkävijän rooli.

Nyt esitetty on vain pieni pintaraapaisu sukupuolitietoisuuden polulta Suomessa. Kuitenkin se osoittaa selkeästi, että tuo polku on ollut määrätietoisten poliittisten ja tieteellisten arvovalintojen tulosta tasa-arvon tietä tasoitettaessa suomalaisessa kasvatus- ja koulutusmaisemassa.

Ei ole sattumaa, että uusin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPH, 2014) mainitsee, että opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista. Myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (OPH, 2016) toteaa varhaiskasvatuksen olevan sukupuolitietoista.

OPH ei ole temmannut tuulesta yhtään mitään.

Tuntuu erikoiselta, että kaksi kokenutta keskustapoliitikkoa käyvät rämäpäisesti OPH:n kimppuun tässä asiassa. Kuten voimme havaita, Keskustalla on merkittävä rooli sukupuolitietoisuuden paaluttamisessa suomalaisessa kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä.

Suotavaa olisi myös, että tajuttaisiin se, että lastenpsykiatria ja kasvatustiede ovat kaksi eri asiaa, eikä lastenpsykiatria suinkaan pätevöitä astelemaan säännöllisesti kasvatustieteen ammattilaisten tontille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Saako sukupuolen moninaisuutta olla hyväksymättä vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?

Entä lievennetty versio: Saako sukupuolen moninaisuuden suhteen asettua neutraaliin, ratkaisevia todisteita odottavaan positioon vedoten jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä?

Ja mikäli saa, pidätkö sitä moraalisesti paheksuttavana ja mikäli pidät, millä perustelet kantaasi?

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

"jokaisen yksilön oikeuteen olla sellainen kuin on ja kokee olevansa ja tulla kohdelluksi erityisenä ja ainutlaatuisena yksilönä"

Itse asiassa tuo on pitkälti juuri sitä, miten sukupuolitietoinen kasvatus ja opetus käsittääkseni suhtautuvat lapseen/nuoreen.

Mikä on ongelma?

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Ongelma? En ymmärrä. Eikö ongelman - tai miksi sitä nyt sanotaankaan - pitäisi olla sillä, jolta kysytään kysymys?

Siis kysyin saako olla hyväksymättä tai olla neutraali, ja mikäli saa, paheksutko sitä moraalisesti, ja mikäli paheksut, miten perustelet kantaasi?

Pekka Pylkkönen

Sukupuolen moninaisuuden hyväksyminen on osa kilipääfeministien hihhulointia ja heidän keskinäisiin illanviettoihinsa se kannattaa jättääkin.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

Jaa jaa, kukahan se kilipää oikeen onkaan?

Pekka Pylkkönen

Oma suosikkini on Tiina Rosenberg. Ihka aito feminatsi.

Mika Sarivaara-Satta

Otherkinismi on unohdettu tasa-arvo oppaasta. He ovat sorrettu vähemmistö. Heidät on sysätty yhteiskunnan marginaaliin. Avioliitto-oikeus kuuluu myös heille, jotka eivät identifioidu ihmisiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset